Finanssiala julkaisi 19. helmikuuta tilaston vuoden 2024 netti- ja digihuijauksista. Sen mukaan pankkien tietoon tulleiden huijausten kokonaismäärä ylitti sata miljoonaa euroa. Kasvua edellisvuoteen verrattuna oli 39 prosenttia.
Tiedotteen mukaan pankit onnistuivat pysäyttämään määrästä 44 miljoonaa euroa, mikä oli 35 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Sitä tiedote ei kuitenkaan maininnut, että menetysten määrä kasvoi vielä enemmän eli 42 prosenttia.
Tällä vauhdilla olemme häviämässä rikollisille. Jotain uutta pitäisi nyt keksiä. Digihuijausten määrä kasvaa, koska niitä on helppo tehdä asuinpaikasta riippumatta, ja koska kiinni jäämisen riski on pieni.
Otan esiin vain yhden, helpon esimerkin. Moni on varmaan saanut puhelimeensa Whatsapp-viestin ”Hei äiti, puhelimeni meni rikki”. Miksei poliisilla ole palvelua, johon näistä viesteistä voisi ilmoittaa? Huijarien käyttämät kotimaiset prepaid-numerot pitäisi saada suljettua ennen kuin vahinkoa ehtii tapahtua. Vaikka numeroita on helppo vaihtaa, uusien prepaidien hankkiminen maksaa ja vaatii työtä. Ehkä jo pelkkä poliisin henkilökohtainen yhteydenotto huijarin numeroon saisi tekijän lopettamaan. Toimintaan puuttumisella olisi ainakin pelotevaikutusta uusille yrittäjille.
Hei äiti -huijaukset ovat yksinkertaisia, mutta juuri äsken Helsingin Sanomat kertoi (4.2.) yhden huijarin ansainneen niillä 29 000 euroa. Viime vuonna toinen tekijä onnistui huijaamaan tällä tavalla 66 000 euroa.
Olen tietoisesti lähtenyt mukaan muutamaan huijaukseen, saanut huijarien numeroita ja rahamuulien nimiä sekä pankkitilejä. Olen tarjonnut tietoja poliisille, mutta ketään ei kiinnosta, koska rikosta ei ole vielä tapahtunut.
Poliisin passiivisuus lähettää tekijöille viestin, että digihuijausten yrittäminen on sallittua. Poliisi puuttuu asiaan vasta, jos huijaus onnistuu ja uhrit menettävät rahaa. Tällainen ilmapiiri ruokkii digirikollisuuden kasvua.
Lait ja poliisin keinovalikoima ovat jääneet reaalimaailmaan, vaikka roistot ovat digitalisoituneet. Miksei poliisi voi teeskennellä uhria ja jäljittää tekijöitä jo pelkän huijausviestin perusteella? Miksi viestintä- ja pankkisalaisuus estävät operaattoreita sulkemasta liittymiä ja pankkeja vaihtamasta huijauksiin liittyviä tietoja? Onko nykyisten rangaistusten pelotevaikutus riittävä suhteessa kiinnijäämisen riskiin?
Jotain uutta pitää keksiä, sillä nykyinen trendi nakertaa varsinkin ikääntyneiden luottamusta nettipalveluihin. Tällä menolla valtion tavoite tehdä digistä ensisijainen asiointikanava jo ensi vuoden alusta lähtien karkaa yhä kauemmaksi.
Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 2.3.2025